torstai 3. huhtikuuta 2008

Ticino

Day1.
Matka alkoi automatkalla Kokkolasta Helsinkiin. Auto täytettiin
pädeillä ja muilla tarvikkeilla, joita mahdollisesti voi tarvita parin viikon boulderointi reissulla. Matka Helsinkiin sujui mukavasti, vaikkakin keli vaihteli lumimyrskystä aurinkoiseen. Helsinkin päässä poimittiin Hanna mukaan ja jatkettiin lentokentälle, jossa oli tarkoitus tavata porukkaan liittyvät Sami ja Tanja. Porukka saatiin kasaan ja auto jäi kaverin huostaa, jotteivat lentokentän maksut verottaneet reissubudjettia liikaa (olut ja viini budjetti).
Lento sujui mukavasti ja kaikki olivat saanet varattua itsensä samalle lennolle, mikä on ihan hyvä kun kerran samaan paikkaa ollaan menossa. Tähän asti kaikki meni hyvin. Kamat saatiin ja kaikki pädit tulivat perille. Autovuokraus pisteessä Hanna ja Sami toivat varsin mielenkiintoisia uutisia. Hannan kortilta pantattiin 1200 euroa vakuutuksiin, vaikkakin autoa varatessa oltiin sanottu, että va
kuutukset kuuluvat hintaan. No italialaiset puhuivat paskaa oikein urakalla ja antoivat vielä väärän auton. Farmari tai vastaava olikin Volvo S40 mikä on melkoisen pieni auto 5 aikuiselle ja neljälle pädille, plus tietenkin kaikki muut roinat. Kuin ihmeenkaupalla mahduttiin autoon ja automatka Sveitsin puolelle alkoi. Pieniä ongelmia aiheutti mystinen autoparkkis, josta auto haettiin, ei nimittäin meinattu päästä pois. Löydettiin kuitenkin Sveitsin rajalle, jossa tullimiehet nauroivat meidän liian pienelle autolle. Sveitsin tiemaksun suorittuamme pääsimme motaria pitkin nätisti perille. (yksi harhaanajo kuuluu reissuun). Kämppä vaikutti todella loistavalta väsyneiden matkalaisten mielestä ja hyvin mielin painuttiin nukkumaan suuren ja tuntemattoman keskellä.

Day2.

Heräiltiin hyvien unien jälkeen mahtaviin maisemiin, Vuoret ympäröivät uutta kotiamme ja ilmakin oli mitä loistavin boulderointiin. Aamupala pikapikaa naamariin ja kamat valmiiksi. Ennen kiipeilyä pistäydyttiin vielä kaupassa sekä pizzeriassa joka toimi topo kauppana. Päivän kohde oli Crescianon metsä. Tie oli varsin kapea ja mutkainen, mutta selvittiin perille. Boulderit olivat varsin mainioita ja kivilaatu hyvä. Tuli myös huomattua, että aika monet muutkin olivat löytäneet mestoille. Saksalaisia tuli joka kiven ja puun takaa, myös saksalaisten koirat olivat päässet mukaan. Hyvä ensimmäinen päivä. Pintaraapaisu paikkaan, josta on tullut jo käsite boulderkansan parissa. Monet reitit saivat suomalaisesta lentopallomailasta ja useita reittejä bongattiin johon on pakko laittaa yritys tai pari. Myös monet sormet saivat kokea sveitsin graniitin ihanuuden. Haavoittuneina ja iloisin mielin palattiin kämpälle, kotimatkalla bongattiin Nalle ja joku kova jenkki. Ruokailun ja juomailun jälkeen illanvietto sujui mukavasti ristiseiskan ja tikkupelin merkeissä.

Day3.


Herättiin sormet enemmän tai vähemmän paskana. Tukevan aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Chironicoa. Maisemat paranivat, mitä lähemmäksi päästiin. Parkkiksella saksalaiset saivat hyvät naurut kun näkivät meidän bouldermobiilin. Reittejä oli taas monenlaista, kivenlaatu oli hieman huonompi kuin Crescianossa. Kiivettiin saksalaisen rastahemmon kanssa, jonka myöhemmin nimesimme Bob Marleyksi, mukava tyyppi ja huomattavasti sosiaalisempi kuin kaverinsa. Reittejä tippui ihan mukavasti, erityisesti mieleen jäi 6a+ hänkki mainioilla muuveillaan. Reilun kuuden tunnin session jälkeen palattiin väsyneinä kämpälle kokkailemaan ja palautumaan. Illalla käytiin paikallisessa Osteria Centralessa yhdellä tai kahdella.

Day4.


Semikrapula. Huomattiin, että oli satanut lunta ja vettä yöllä. Murot nassuun ja kohti Chironicoa, kuivaahan siellä oli. Oma projekti ei mennyt, mutta sormet meni. Loppupäivä menikin melkein kierrellessä ja katsellessa 8a vaikeampia reittejä. Todella hienoja linjoja paljon, nähtiin myös elukan pääkallo ja maailman isoin kivi. Kiivettiin myös todella hieno 6b hänkki. Istumalähtö oli matala joten allekirjoittaneella oli hieman vaikeuksia asentaa itsensä lähtöotteisiin, mutta onnistuihan se. Varmaankin kovan venyttelen tulosta, mene ja tiedä. Vastaan tuli myös 2kpl bambeja, eivät hirveästi välittäneet meidän valokuvauksesta. Saatiin tickilistalle pari timanttista släbiä, vaikeusasteet hurjat 3 ja 5. Illalla käytiin Bellinzonassa ravintolassa syömässä pizzaa ja pastaa, hyvee oli. Katsastettiin myös paikallinen linna, joka on Unescon maailmanperintölistalla, hieno linna on, varsinkin iltavalaistuksessa näkemisen arvoinen paikka. Päivisin linnassa on mahdollisuus ottaa päiväkänni ylätasanteella olevassa viini&juusto ravintolassa.

Day5

Aurinkoinen aamu ja loistoaamu kaikinpuolin, joten suuntasimme jälleen Chrinonicoon. Sami ja Tanja menivät projektoimaan, joten jatkoimme syvemmälle metsään. Vastaan tuli todella hienoja reittejä, kaikilla mahdollisilla profiileilla, joten boulderointi maistui. Mieleen jäi reitti nimeltään Survival Kit 6a. Korkeutta noin 7 metriä, joten alastulon vieressä olevan kolmen metrin pudotus ei yhtään vähentänyt kuumotusta. Hengissä selvittiin tästäkin, joten matka jatkui syvemmälle taikametsään, jossa tuntui että hienot linjat eivät lopu koskaan. Reittejä saatiin niputettua hyvin ja tuli myös tuttuja vastaan. Julia oli boulderoimassa kaverinsa kanssa. Vaihdettiin kuulumiset ja höpöteltiin niitä näitä. Pieni on maailma. Ilta meni perinteiden mukaisesti. Nukkuessaan Sauli leikki Darth Vaderia, oli vissiin nenä tukossa?

Day6.

Cresciano ja Dreamtime 8b+/8c. Karsee hiki ja armoton ylämäki. Kyseinen reitti on kyllä älytön, jotenkin kyllä mahdollisen näköinen kaikessa mahdottomuudessaan. Loppupäivä menikin sitten pari numeroa helpompia reittejä kiivetessä. Hienoja pätkiä mahtui päivään useita ja yksi paska. Tässä paskassa piti ylöspäästyään hypätä puuhun ja liukua puuta pitkin alas, jos halusi alas. Löydettiin hienoja alueita, joihin täytyy tutustua myöhemmin. Jälleen kerran meille naurettiin kun lähdimme parkkikselta. Ilta meni perinteisein menoin. Hyvät pastaruuat ja olutta sekä pelejä.

Day7.


Crescianon kaukaisin alue. Ajettiin eri kylään ja jätettiin auto kylään. Armoton nousu pädit selässä, hienot nousut ja älytön hiki. Nousu imi mehut ihmisistä, joten kiipeilyt jäi melko vähiin. Todettiin kuitenkin, että alueella on todella hienoja linjoja. Päivästä tulikin lepopäivä, sen verran tuli boulderoitua, että yhden sormen sai auki. Tarkastettiin pari kappaletta 8a+ linjaa, ensinousijoina sellaiset jampat kuin Fred Nicole ja Dave Graham. Allekirjoittanut luuli toista probleemaan vitosen släbiksi, ei ihan menny oikein. Selityksenä voin sanoa, että ei näkynyt sieltä tieltä kunnolla. Alueella oli jampat kiipeämässä köysillä, kivan näköisiä pultti linjoja, joten täytynee ensikerralla ottaa köysi mukaan tai vetää kunnon korkeapalloa. Lähdettiin kämpän kautta Bellinzonaan, jossa porukka oli tullut piiloistaan ja vilske oli melkoinen. Syötiin neljän tähden lasagnet ravintolassa ja kierreltiin kaupungilla. Silmään pisti erityisesti paikallinen naiskauneus, huh huh..Kaupan kautta kotiin. Ilta meni normikaavan mukaan. Pullon palautusreissulla eksyttiin paikalliseen yhdelle.

Day8.


Chironico day. Taas oltiin mestoilla. Sumuinen aamu, kuivaa oli vaikkakin kitka oli aamusta nihkeähkö. Sami sai kiivettyä Vitruvian Man reitin, vaikeutta 7c, hieno ticki Samille. Omat "voimat" söi Kill Bill 7a. Ei toistaiseksi taipunut tämä hieno yhden muuvin reitti. Läski ei pääse. Sauli kiipesi ekan 6c reittinsä, Kickoman oli reitin nimi. Tuuletukset ja huudot olivat asianmukaiset. Kyseinen reitti oli hieno pätkä, vaikkakin aluksi haukuttiin ihan paskaksi. Tultiin siihen tulokseen, että jos pääsee niin linja on hieno ja jos ei niin silloin on ihan paska reitti. Muutama hieno pätkä mahtui päivään, joten loppupäivän minimalistinen tihkusade ei haitannut yhtään. Illalla oli todella väsynyt olo, joten kai se muutaman päivän boulderointi putki alkaa pikkuhiljaa tuntumaan.

Day9.


Chironico. Vanhat projektit vaivaan ja vaivaa edelleenkin kun läski ei pääse. Melko saamaton päivä, enemmän chillausta metsässä kuin kiipeilyä. Saatiin uusi kaveri, kun ilmeisesti eksynyt koira liittyi porukkaamme. Ihan mahtava koira, yritettiin löytää kaverin omistaja tuloksetta, toivottavasti kaveri löysi etsimänsä. Projektoitiin 8a traversea, meni osissa kruxiin asti. Myöhemmin huomattiin, että kyseinen reitti olikin 6c ja 8a meni toiseen suuntaan hieman pidemmästi. Mutta hieno traverse kuitenkin, eihän niitä numeroita kiivetä vaan reittejä, eikös niin! Sauli kiipesi edellispäivästä jääneen aivan timanttisen släbin. Ehkäpä yksi hienoimmista reiteistä, joka on omalla kiipeilyuralla tullut vastaan? Illalla haettiin maailman mukavimmalta jätkältä Mr. T :ltä pizzat. Hyvää oli!

Day10.


Viimeinen kiipeilypäivä vietettiin Crescianossa. Näytettiin esimerkkiä ja jätettiin auto kylälle ja käveltiin ylös. Muina päivinä ajettiin ylös kuten muutkin, joten viimeisenä päivänä skarpattiin. Etsittiin yhden muuvin reittejä kun voimat alkoivat olemaan melko lopussa. Eka 7a meni tälle vuodelle, joten hyvät fiilikset jäi. Käytiin Brasc Vunc alueella, joka oli todella hieno. Viimeiset voimat ja ehjät sormet käytettiin loppuun ja lähdettiin haikein mutta hyvin mielin kämpälle. Illalla pelatiiin ja kännättiin paikallisessa. Hyvät tumut saatiin ja sekoiltiin kotimatkalla. Tähtitaivas tuli tutkittua melko tarkasti. Hmm. hieman epäselväksi jäi mitä sieltä etsittiin..

Day11.

Semikrapula. Pakkaus ja kämpän siivous aamulla. Ahdettiin itsemme autoon ja suuntasimme kohti Milanoa. Perille päästiin, ainut ongelma oli auton tankkaus. Vihdoin löydettyämme bensiksen, automaatti puhui eri kieltä kuin me ja nappeja oli ihan liikaa. Saatiin kuitenkin tankattua ja palattiin lentokentälle palauttamaan auto. Tunteet kävivät välillä kuumana kun tyypit puhui väärää kieltä ja kaikki oli muutenkin päin persettä. Kaikki meni vallan loistavasti ja helposti. Armoton odotus lentokentällä palkittiin vihdoin kun saatiin pizzaa. Ruoka sai kaikki hyvälle mielelle ja lennolla oltiin jo melko väsyneitä. Päästiin turvallisesti perille ja kamatkin löytyivät perille tultaessa. Moikattiin Tanja ja Sami ja heitettiin Hanna kotiin.

Day12.

Viiden tunnin yöunien jälkeen käytiin aamulla camusta hakemassa pädi ja mankkaa. Matka jatkui vielä todella piinavalla automatkalla. Kahden päivän matkustus alkoi jo kovasti tuntumaan luissa ja ytimissä. Perillä päästiin kuitenkin hengissä ja hyvin mielin.


Mitä reissusta jäi käteen?

Paikkana Cresciano ja Chironico ovat vallan mainioita paikkoja. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja mukavia, joten ei turhaan voi kehua paikkaa. Mieli tekisi muuttaa tästä vittupäiden asuttamasta helvetistä heti pois, jos paikkana olisi Sveitsi.

Cresciano tulee luultavasti kärsimään access ongelmista tulevaisuudesta, kun kaikki kiipeilijät ajavat ylös, vaikkakin topossa kielletään parkkeeraus ylhäällä. Itse noudatimme topon ohjeita kerran, joten olemme itsekin syyllisiä. Ihmisten pitäisi noudattaa topon ohjeita, jotta tälläiset unelma paikat säilyisivät vielä pitkään kiipeilykäytössä. Topo kieltää myös telttailun ja muun majoittumisen parkkiksella, tätäkään ei noudatettu, joten täytyy vai toivoa, että paikalliset jaksavat katsoa välinpitämättömiä kiipeilijöitä. Toivotaan parasta.

Italia on paska maa.

Koko porukalla meni noin 100 olutta ja ? viiniä. Reittejä tippui noin 50-60 kpl, joten tästä voi selvästi päätellä että kulutetun oluen määrä on suoraan verrannollinen kiivettyjen reittien määrään.

Lempinimiä ja sanontoja.
Darth Vader, Chewbacca. Kullinluikaus menee, meillä on vaan vähän pidemmät kullit. Läski ei pääse, Volvo on paskinta mitä on laitettu peltien väliin. Bounty on paskinta mitä on laitettu paperin väliin. Vittu ku on sormet paskana.

Kiitokset seuraaville tuotteille:
Bebanthen, Kinder Country suklaa, Mr T pizzat

Emme kiitä.
Italiaa

Kiitokset koko porukalle!